Viime aikoina olen miettinyt, voisivatko hengelliset pohdintani tekstiksi kirjoitettuna rohkaista Sinua.
Minulla usein ajatukset rönsyilevät Raamattua lukiessa ja haluankin jakaa kanssasi esiin nousevia asioita.
Joku aika sitten pysähdyin ihmettelemään Jumalan suuruutta luojana, minua ja sinua rakastavana isänä, sekä Jeesusta veljenä, joka eli ihmisen elämän ja Pyhää Henkeä joka salatulla tavalla on mukana meidän elämässämme. Me monet uskotaan, että Jumala on luonut koko maailman kaikkeuden ja ihmisen. Siis Jumalan voima on näkynyt siinä, että atomit ja molekyylit yms. ovat löytäneet oman paikkansa.
No, entä tänä päivänä? Mennäänkö nyt vaan takapakkia, sotia, nälänhätää, ilmastonmuutos jne….
Onko Jumalan voima jotenkin loppunut, vai onko Jumalan voima jollain tapaa rajoittunutta ja kahlittua? Voiko Jumala enää voi toimia kuin ennen? Käykö kuin ilmapallolle, homma kutistuu kasaan.
Nykyään on vaan kaikki niin itsestään selvää ja itsekästä. Minä haluan tämän tai tuon ja näin tapahtuu.
Kuka sanoi 2000 vuotta sitten; minä olen sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Hepr. 13: 7. Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. 8. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.
Johanneksen evankeliumissa kerrotaan miten Jumala rakastaa meitä. Joh. 14:20. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. 21. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”
Paavali rohkaisee meitä pyytämään rohkeasti ja uskossa, että näin on myös tapahtuva. Ef. 3: 20. Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, 21. olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti.
Mitä sinä oot pyytäny viimemmäksi? Tai mitä olet uskaltanut ajatella?
Jaakobin kirjeessä taas puhutaan arkipäivän asioista, kuinka me olemme itsekkäitä, kun emme pyydä Jumalalta apua. Jaak. 4: 1. Mistä teidän keskinäiset kiistanne ja taistelunne syntyvät? Mistäpä muusta kuin haluistanne, jotka käyvät taistelua teidän ruumiissanne. 2. Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. (KR38 Teillä ei ole, sen tähden, ettette ano). 3. Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne.
palautemaili; keijonblogi123@gmail.com
Yst. terv. Keijo