Murjotammeko?

Kerrotaan miehestä puiston penkillä, joka istui allapäin. Ohikulkija kysyi häneltä; oletko uskovainen vai muuten vaan masentunut?

Kuuluuko uskovan olla synkän näköinen? Ei. Kun ihminen tulee uskoon, niin hän saa kaikki syntinsä anteeksi ja sen vapauden tunteen tulisi tehdä ihmisestä valoisan ja iloisen. No, miksi ei aina käy näin? Meillä kaikilla on murheita, kipuja, sairautta ja monenlaista kärsimystä. Ne tekevät meistä helposti alakuloisia. Joku on sanonut; ilo pintaan vaikka sydän märkänisi.

Sitten on ihmisiä, jotka ovat uskossa Jeesukseen helvetin pelon vuoksi – häh! Tuo vetää naaman mutrulle. Eli ihminen pelkää joutuvansa ikuiseen kadotukseen ja vain sen vuoksi riippuu kiinni Jeesuksessa, ettei joutuisi helvettiin. Onko tämä ainoa oikea lähtökohta? Toki on niin, että synti ilman armahdusta johtaa meidät iankaikkiseen tuhoon. Taivaallinen Isämme lähetti Jeesuksen maan päälle siksi, että hän kuolemallaan ja ylösnousemisellaan sovittaisi meidän kaikki synnit. Nyt kun Jeesus on sovittanut meidän kaikki syntimme ja me uskomme siihen, niin meidän ei tarvitse koko aika pelätä, vaan me saamme elää vapaina kristityn elämää. Meidän ei tarvitse elää aina pelko mielessämme. Me saamme nauttia ja iloita elämästämme joka päivä. Aamulla saamme jättää päivämme Herran haltuun.

Fil. 4: 6. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. 7. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
Kuka tai mikä meitä pelottelee helvetillä – ei ainakaan Taivaallinen Isämme. Hän haluaa, että me kaikki pääsisimme taivaaseen. Pyhä Henki toki meitä muistuttaa, että on vihollisen hallitsema paikka olemassa ja meidän tulisi kuulla tuota ääntä ja toimia sen mukaan. Jumala haluaa pelastaa meidät helvetiltä. Kumpaa sinä uskot, Jumalaa vai vihollista?

Jos me oikein ymmärrämme asemamme Jumalan edessä, niin me iloitsemme suunnattomasti siitä Taivaallisen Isän meitä kohtaan osoittamasta rakkaudesta, että hän ei näe virheitämme, kun olemme Jeesuksen suojassa. Tästä seuraa esimerkiksi se, että minä voin mennä keskelle toria ja alkaa iloita siitä, että olen maailman onnellisin ihminen, koska olen saanut syntini anteeksi. Ei haittaa, vaikka iloni näkyisi muillekin, koska tätä iloa ei voi maailman melskeet tukahduttaa. Se on Pyhän Hengen vaikutusta minussa.

Alussa kirjoitin alakuloisuudesta, mutta annammeko sen hallita elämäämme? Raamattu kehottaa iloitsemaan ja kiittämään. Voiko näin aina tehdä? Ei inhimillisesti voi kaikesta kiittää, mutta Raamattu kehottaakin pyrkimään siihen, että vaikka tilanne tuntuisi kuinka toivottomalta, niin rukouksessa voisi lausua kiitoksen.

Raamatussa on yli inhimillisen ymmärryksen käyvä kertomus Paavalista ja Silaksesta. Apt. 16: 23. Kun heidät oli perin pohjin piesty, heidät teljettiin vankilaan. Vartija sai määräyksen valvoa heitä tarkoin, 24. ja niinpä hän saamansa käskyn mukaisesti vei heidät vankilan perimmäiseen soppeen ja vielä varmuudeksi pani heidät jalkapuuhun. 25. Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä. Mikä sai heidät tuossa toivottomassa tilanteessa ylistämään Jumalaa? Uskon näin, että Jumalan Pyhä Henki sai heidän mielensä näkemään yli ja ohi sen toivottoman tilanteen, jossa he olivat yön pimeinä tunteina. Näin mekin saamme rohkeasti pyytää Pyhää Henkeä ohjaajaksi ja tien näyttäjäksi kaikissa elämämme tilanteissa.
Siunausta kaikenlaisiin elämän vaiheisiisi, Keijo